Vaadimme taksitaksalle vastinetta

Vuoden viimeinen avautuminen: Mitä on tapahtunut taksikuskeille?

Ennen niin luotettavat ja palvelualttiit suharit ovat päästäneet joukkoonsa isommankin erän mustia lampaita, ellei peräti pimeitä lampaita – sen verran surkeaksi ammattikunnan keskimääräinen ammattitaito on tullut todettua viime aikoina.

Miltä tuntuisi jos lentokapteeni avaisi puheyhteyden matkustamoon ja alkaisi kysellä, että lennetäänkö sinne Amsterdamiin Tukholman, Kööpenhaminan vai Hampurin kautta? Ja sitten seuraavaksi kuljettaja voisi todeta että ei osaa oikeastaan käyttää navigaattoria, ”että otettaiskohan kaarre tästä pilven reunasta sitten vasemmalle vai oikealle?”

Taksin ideahan on, että kuljettajalle annetaan määränpää ja hän ammattilaisena vie perille turvallisesti ja ilman isompia mutkia. Myös vieraassa paikassa. On kaksi asiaa joita taksimatkustamisen ei todellakaan pitäisi edellyttää: Reittitieto määränpäähän ja mielipide Suomen maahanmuuttotilanteesta.

Tiedän monia taksikuskeja ja he edustavat sitä arvokasta old-skool -meininkiä, jonka perään huutelen. Mitä on tapahtunut taksiautoilijoiden pääsykriteereille? Olipa kyseessä lentokone tai taksi, on kyse jossain määrin kuitenkin premium-luokan matkustustavasta, ja sen pitäisi näkyä muuallakin kuin hinnassa. Ja kun Suomessa ei virallisesti halpataksejakaan ole.

Niin, ja se esimerkkimme lentokapteenihan voisi kruunata keikan laulamalla rockabillyä ja koukkaamalla jatkuvasti pientareelle. Pelottavaa yötaksissa, pelottavaa varmasti myös yölennolla.