Retropelien SEGA-käyttöä, case Crack Down

Alkuperäinen Crack Down kansikuva 90-luvulta sekä pelikuvaa.

Erilaisia fyysisiä retropelikoneita on tullut viime aikoina markkinoille urakalla. Nähtävästi 40+ kohderyhmässä on nostalgiannälkäistä kohderyhmää riittävästi, jotta homma kannattaa.

Itselläni ei edes ole koskaan ollut Sega Mega Driveä, mutta nyt on – ei kuitenkaan fyysistä laitetta, vaan Sega Mega Drive Classics -kokoelma Playstation 4:lle. Paketti sisältää siis virtuaalisen konsolin ja viitisenkymmentä peliä autenttisessa ulkoasussaan. Monella kirjaston peleistä on tuttuusarvoa myös kaltaiselleni vanhalle Commodore-käyttäjälle.

Miltä kuulostavat esim. Sonic the Hedgehog, Altered Beast tai Crack Down? Viimeksi mainittu ei välttämättä paljon miltään, sillä kyseessä ei ole leffalisenssi tai muutoin valtaisa hitti. Itselleni se on kuitenkin osa pelihistoriaa.

90-luvun pinnassa tilasin Crack Downin postimyynnillä Oulun komentokeskuksesta Kuusnepan kasettiversiona. Peli ei ollut ihan täysosuma, mutta vastinetta viikkorahoille tuli ilmeisesti riittävästi. Näin ainakin uskottelin itselleni.

Pelit-vuosikirjan syyspainos vuodelta 1990 antoi pelille pisteitä 79/100 seuraavin saatesanoin: ”Crack Down ei paljon juonellaan mässäile” – Ylhäältä kuvatuissa sokkeloissa, eli pahan Tohtori K:n linnakkeessa, on tarkoituksena asettaa muutama aikapommi ja livahtaa sitten vikkelästi tiehensä.

Mikäpä tuon ajan peli olisi toisaalta ollutkaan kovin syvällinen ja hyvääkin sanottavaa löytyi: ”Yllättävää kyllä, Crack Downin pieniin vihollisspriteihin on saatu suhteellisen paljon tekoälyä – ilmestyttyään ensin pelialueelle ne vilkuilevat ympäriinsä etsien pelaajaa – jos tällaista ei näy, ne lähteävät partioimaan ympäristöään”

Parin peli-illan jälkeen on todettava, että peli on turkasen vaikea nykypeleihin verrattuna. Arvostelussa todetaankin: ”Ei ole ihme, että aloitteluvaiheessa kuolema koittaa parin sekunnin välein. Myöhemmissä kentissä onkin jo pahasti helisemässä, jos kakkospelaaja ei ole antamassa tulitukea.” Mutta kontrollien osalta peli on ilahduttavan suoraviivainen, sillä pelaamiseen riitti alunperinkin simppeli ilotikku.

Pistä siis helposti ladattava Sega-versio tulille, jos yhtään retrotuttaa. Saatavana myös pakettipelinä, vaikkapa Konsolinetistä.