Viime vuodelta jäi mieleen kaksi sinällään tavallista ravintolakäyntiä, koska ne olivat asiakaskokemuksella mitaten asteikon eri laidoilta. Kyse on oikeastaan ennemmän ravitsemusliikkeiden konseptista kuin varsinaisen ”Hyvää päivää -palvelun” laadusta. Puhutaan siis siitä jälkimausta, joka suuhun jäi.
Ravintola 1 toimii buffet-periaatteella. Asiassa on vain yksi mutta, lautasen saa täyttää ainoastaan kertaalleen. Eli ota lautanen ja lapioi se niin täyteen kuin pystyt – kaikki einekset ja ainekset sekaisin vaan. Jos olet ronkeli, saatat jäädä nälkäiseksi. Ja jäät nälkäiseksi jos et kuule kunnolla yhden lautasen ohjetta maksaessasi.
Veikkaan että periaatteesta tinkien liiketoimet sujuisivat paremmin, moni kun arvostaa esimerkiksi alkusalaattia, jonka päällä ei lillu lämmin tomaattikastike. Ja toisekseen hävikki saattaisi olla pienempi, kun ei olisi pakko ottaa ihan sikana – ihan vaan varmuuden vuoksi.
Ravintola 2 on oikeastaan kahvila, mutta elintarvikkeiden nauttimisesta siinäkin on kyse. Jos otat santsikupin kahvia, sinulle maksetaan siitä takaisin senttejä. Mitä enemmän juot kahvia, sen halvemmaksi se sinulle tulee! Hyvä mieli asiakkaalle, ja tuskin kukaan kovin montaa kuppia kuitenkaan ryystää. Kaiken lisäksi unohdin maksuvälineet kotiin, mutta sain silti haluamani: Tarjoilija sutaisi summan käyntikortin taakse ja sanoi että maksa sitten ensi kerralla.
Voitte arvata, että menin maksuvelvoitteesta huolimatta erittäin mielelläni takaisin ravitsemuspisteelle 2.
Otsikon mukainen kysymys vielä kertaalleen: Asiakas, uhka vai mahdollisuus?