Pokéwalker ja Pokémon-imperiumin suosion salaisuus

Tunnustan! Japanilaisen popkulttuurin lippulaiva Pokémon on koukuttavaa kamaa.

Viis siitä, että nuoremmille poksujen kouluttaminen on kovin monimutkaista puuhaa (etenkin jos ei osaa englantia) ja aikuisille monimediapläjäyksen sokerisuus vetää hampaisiin reiät jo ennen kuin on alkuvideosta selvinnyt. Sarjan pelit, elokuvat, lelut ja oheistilpehöörit myyvät vuodesta toiseen hyvällä tahdilla. Huipputieteelliseen Stetson–Harrison-menetelmään nojaten väitän, että tähän on ainakin pelien osalta kolme syytä:

  • Hyvä pelisuunnittelu
  • Vahva tuotteistaminen
  • Kiintymistä kannustavat pelihahmot

Mikään tuote Pokémon-maailmassa ei havainnollista tätä voitokasta kolmijakoa paremmin kuin askelmittarin ja Tamagotchin risteytys, Pokéwalker.

Pokewalker

Kyseessä on Pokémon HeartGold ja SoulSilver -pelien mukana tuleva pieni muoviläystäke, joka syventää pelikokemusta paljon enemmän, kuin ulkonäkönsä perusteella antaisi odottaa.

Pokémon-ulkoilutuksen lyhyt oppimäärä

Pokéwalkerin toimintaperiaate on simppeli. Minkä tahansa pelissä napatun pokémonin voi siirtää pelikasetin ja Pokéwalkerin infrapunaporttien (Kyllä! Pelit käyttävät erikoiskasetteja, joissa on IR-portti!) avulla pelistä Pokéwalkeriin ja takaisin. Ainoa rajoitus on, että muovilätkään mahtuu vain yksi aktiivinen otus kerrallaan.

Kun poksu on ladattu kävelyttimeen, se näkyy laitteen yksinkertaisella nestekideruudulla simppelisti animoituna. Hauskana knoppina hahmokuvat on napattu suoraan varhaisemmista Pokémon Diamond ja Pokémon Pearl -peleistä.

Pokéwalkeriin ladatun poksun kanssa voi pelata muutamaa simppeliä minipeliä, joissa metsästetään esineita tai nujakoidaan muiden pokémonien kanssa ja napataan näitä poképalloihin. Laitteen varsinainen juju on kuitenkin sen sisältämä askelmittari. Koko vehkeen ajatus on, että pelaaja voi ”ulkoiluttaa” otuksiaan kävelemällä näiden kanssa.

Laite laskee käyttäjän askelia ja päivän mittaan kertyneet askeleet vaikuttavat mm. siihen, millaisten pokémonien kanssa pelaaja voi minipelissä matsata. Aamulla töihin lampsiessa on turha kuvitellakaan nappaavansa kovemman luokan mönkiäistä, mutta illalla koko päivän ravaamisen (ja ehkä pienen ylimääräisen juoksulenkin) jälkeen vastaan saattaa hyvinkin tulla harvinaisempia poksuja.

Murkrow

Kun kävelyllä mukana olleen pokémonin lataa takaisin peliin, peli näyttää pienen kuvitetun päiväkirjan muodossa, miten kävely meni, mitä esineitä matkan varrelta löytyi ja mitä reissun aikana tapahtui. Lisäksi örmö saa vaivanpalkaksi yleensä level upin.

Kyynisen käytännöllisesti voi tietysti kysyä, onko tästä muoviränkylästä mitään konkreettista hyötyä? Ei varsinaisesti sillä HeartGold ja SoulSilver ovat kelpo pelejä ilmankin. Eräänlaisena laajempana kulttuuriartifaktina Pokéwalker on kuitenkin kiehtova kuin paljullinen kuplamuovia! Kuten aiemmin mainitsin, siinä tiivistyy kaikki se, miksi Pokémon-pelit ovat niin suosittuja.

Rautainen pelisuunnittelu

Laite edustaa hyvää pelisuunnittelua. Kolmella napilla ja pienellä näytöllä pelattavista minipeleistä on vaikaa tehdä kiinnostavia, mutta Pokéwalkerin tapauksessa niitä pelaa innolla, koska niillä on merkittäviä vaikutuksia varsinaisen pelin puolella. Pokéwalker tarjoaa siis pelillisesti paljon enemmän kuin kolme nappia ja pienen näytön. Se tarjoaa mahdollisuuden emopelinsä monipuolisempaan ja parempaan pelaamiseen.

Tiukkaa taisteluaNiin yksinkertainen laite kuin Pokéwalker onkin, sen tarjoama pelillinen hyöty on mittava. Pokémon-pelien maailmassa omat pokémonit ovat kaikki kaikessa ja hyvä valikoima otuksia takaa, että pelaaja selviää mistä tahansa vastaantulevasta haasteesta. Ongelmana monipuolisen ja omaa pelityyliä tukevan tiimin hankkimisessa on, että kaikkiin hahmoihin ei millään pääse heti käsiksi. Tietyltä nummelta nousee vain tietyntyyppistä pokémonia. Pokéwalkerin avulla pelaaja voi kohdata (ja napata!) valtavan määrän eri pokémoneja jo varhaisessa vaiheessa peliä. Ja tämän voi vieläpä tehdä ilman, että omaa avataria tarvitsisi varsinaisessa pelissä ryttyyttää ympäri pelimaailmaa uusien ympäristöjen perässä.

Lisäksi mitä enemmän askelia Pokéwalkerilla ottaa, sen laajemmaksi pokémonien valikoima käy. Pokéwalker siis motivoi pelaajaa liikkumaan mahdollisimman paljon siten, että laite on matkassa mukana. Tällä on vaikutusta niin tuotteistamisen kuin kiintymisenkin – kahden seuraavan kategorian – kannalta.

Pieni laite kätkee sisäänsä yllättävän merkittäviä ominaisuuksia. Erinomaista pelisuunnittelua!

Markkinointi, tuotteistaminen ja fanitunnukset

Pokéwalkerissa tiivistyy myös vahva tuotteistaminen. Pokémon on tunnettu joka paikkaan änkevästä tuotteistamisestaan. Killutinta, pyyhekumia ja rantapyyhettä on jokaiseen makuun, ja onpa Nintendo ehtinyt brändätä useamman lentokoneenkin.

Pokémon Jet - Boeing 747

Tuotteistaminen pitää pelin jatkuvasti mielessä ja antaa tilaisuuden osoittaa faniutta. Tähän markkinoinnin, tuotesijoittelun, cosplayn ja itseilmaisun sameaan saumaan Pokéwalker istuu kuin nenä päähän. Pakkauksen mukana tulee kaksi eri takakantta laitteelle (vyöklipsi ja sileä kansi kiinnityslenkillä), jotta sen saa kulkemaan mukana mahdollisimman helposti. Repussa roikkuva ilmeisen poképallomainen lätkä on ilmaista mainosta pelille, mutta toimii myös viestinä kaikille muille faneille. Niin häpeällistä kuin se onkin myöntää, Pokéwalker on markkinointiväline, jota pelaaja haluaa kantaa ylpeydellä.

Taskunauris

(Pokéwalkerista saa kellotoimintonsa ansiosta kätevän taskunauriin, minkä lisäksi tanssimalla voi kerätä hurjan määrän askelia päivässä. Win-win!)

Etenkin vielä jokin aika sitten, kun HeartGold ja SoulSilver olivat uudempia, Pokéwalker toimi joidenkin fanien keskuudessa helppona tunnisteena; toisen poké-entusiastin tunnisti laukussa roikkuvasta walkerista. Ja kun Pokéwalkerin bongaa luonnossa, laitteet voi ohjata kommunikoimaan keskenään, jolloin kummankin pelaajan poksutiimin tiedot siirtyvät toisen peliin. Muiden pelaajien tiimejä (tai ainakin näiden tietokoneohjattuja kopioita) vastaan voi mitellä koska vain haluaa. Tämä on omiaan rohkaisemaan pelaajaa tehostamaan omaa ryhmäänsä. Jos koska vain vieras ihminen kadulla voi bongata Pokéwalkerini, totta kai haluan, että hänen laitteelleen siirtyy mahdollisimman hurja ja vaikuttava versio ryhmästäni!

Pokéwalker on siis erinomainen esimerkki tuotteistuksesta. Fanit haluavat pitää sitä esillä, sillä sen avulla on helppo näyttää faniuttaan sekä saada pelillistä hyötyä, ja tätä kautta Nintendon ilosanomalle altistuvat nekin, jotka eivät (vielä) ole faneja.

Kiintymyksen tuottaminen

Viimeisimpänä (muttei tietenkään vähäisimpänä), Pokéwalker auttaa kiintymään pokémoneihin.

Pelihahmoihin kiintyminen on yksi keskeinen Pokémon-pelien toimintaperiaate. Jos käyttää kymmeniä tunteja pokémoniensa metsästämiseen sekä kouluttamiseen ja pelin vaikeuksien voittamiseen, ei ole mikään ihme, että hahmoihin kiintyy. Tätä prosessia edesautetaan pelisuunnittelun avulla kaikin mahdollisin keinoin.

Pelkästään se, millainen kulttuuri otusten nimeämisen ympärille on rakentunut, kertoo paljon. Kaikki eivät tietenkään nimeä pokémonejaan, kuten tässä artikkelissa huomautetaan: ”[G]iving them names would foster individuality, and my Pokémon are not individuals. They are an elite fighting force, tools in my war to become the very best, like no one ever was.” Kirjoittaja välttää nimeämistä juuri siksi, että se on voimakas tapa luoda kiintymystä pelaajan ja hahmon välille. Kirjoittaja haluaa pitää pokémoninsa persoonattomina pelinappuloina, joten hän jättää otuksensa nimettömiksi. (Eikä samoista syistä luultavasti pidä Pokéwalkeria järin kiinnostavana, sillä taistelupainotteiselle pelaamiselle se on lähes tyystin hyödytön.)

Pelaajat tietysti kiintyvät (tai ovat kiintymättä) pokémoneihinsa walkerista huolimatta, kuten edellä havaittiin. Mutta vaikka laite ei ole mitenkään keskeinen pelaajan ja poksun välisen tunnesiteen luomisessa, se kuitenkin tuo oman ylimääräisen lisänsä siihen. Kun omasta valmiiksi rakkaasta hirviöjoukostaan voi valita mukana kannettavaksi yhden tietyn pokémonin, tähän kiintyy entistä enemmän: pokémoniin tulee tahtomattaankin liittäneeksi assosiaatioita, joita ei normaalisti tekisi. Sen mukanaoloa ajattelee eri tavalla kuin jos taskussa möllöttäisi Nintendon käsikonsoli kaikkine satoine pokémoneineen.

Se että laite kytkee omat fyysiset askeleeni pelin maailmaan ja sallii minun pitää vapaavalintaista pelihahmoa mukanani missä tahansa, saa minut hiuksenhienosti sekoittamaan mielessäni pelin ja todellisuuden rajaa. Yhtäkkiä en vaikutakaan peliin pelkästään napinpainalluksin, vaan peli reagoi pelkkään kävelyyni ja siihen, että pidän hahmoja mukanani. Peli tietää, miten paljon olen kävellyt ja tekee kävelystäni pelimaailman jatkeen, ja toisaalta minä tiedän, että voin milloin tahansa pistäytyä pelimaailmassa kurkistamalla Pokéwalkeria ja tarkistamalla, miten monta askelta olen ottanut, onko pokémonini löytänyt kävelyn aikana uusia esineitä tai onko sillä muuten vain jotakin sanottavaa.

Arkitodellisuudessa saatan kävellä kauppaan, mutta tämän todellisuuden päälle ilmestyy Pokéwalkerin avulla uusi – lisätty – todellisuus, jossa kävelen kauppaan pelihahmoni kanssa. Tiedän, ettei tällä ole merkitystä sen kummemmin kauppareissuni kuin pelin maailman kannalta, mutta sillä on silti merkitystä juuri minulle.

Pelaajana olen yhtymäkohta pelin ja todellisuuden välissä ja tähän puolitodelliseen saumaan Pokéwalker iskee. Se avaa mahdollisuuden pelille vuotaa aivan hitusen arkitodellisuuden puolelle ja vastavuoroisesti sallii arkitodellisuuden vaikuttaa peliin. Pokéwalker tekee taskussani matkustavasta pokémonista rahtusen todellisemman ja todellisuudestani hiukan fiktiivisemmän.

Pelissä kesken tiukan taistelun valitsen Kafka-nimisen korppipokemonini ja mietin, miten aivan hetki sitten se oli mukanani kaupassa. Ja eilen kahvilassa. Ja viime kuussa näytin sitä kollegoilleni Göteborgissa.

Murkrow

Yhtäkkiä Kafka on paljon enemmän kuin hahmo Pokémon SoulSilver -pelissä. Siihen liittyy muistikuvia ja tunteita sekä pelistä että arkielämästäni. Kafka on toiminut keskustelunavauksena lukemattomien Pokémon-fanien kanssa ja olen kurkannut sen kuulumiset verovirastossa jonottaessa – mutta sen avulla voitin myös vaikean pomovastuksen ja selvisin leikiten inhan vaikeasta pelialueesta. Hahmo on osa arkeani Helsingissä ja Johtossa tavalla, jolla muut pelihahmot harvoin ovat.

Tässä piilee Pokéwalkerin nerokkuus. Hyvä pelisuunnittelu, faneihin vetoava tuotteistaminen ja hahmoihin kiintyminen yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka rikkoo toden ja leikin rajaa ja tekee kummastakin hauskempaa.

Aivan kuten Pokémon-imperiumi laajemminkin.