Liian paskojen elokuvakokemusten jälkeen on aina hyvä palata perusasioiden äärelle.
Niinpä katsoin Blade Runnerin (ohjaajan version) jälleen kerran yön pimeinä tunteina. 30-vuoden kunnioitettavan iän saavuttanut tieteiselokuva kiehtoo vuodesta toiseen ja kyseinen teos onkin henkilökohtaisella asteikollani yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista, ellei peräti se paras. DVD:tä ei voi varmaankaan soittaa puhki, mutta pieniä käyttönaarmuja suosikkikiekkoni on näköjään jo ahkerassa käytössä kerännyt.
Blade Runnerin retrofuturistinen maailma sijoittuu vuoteen 2019 ja on edelleen ajankohtainen. Tapahtumapaikkana on jatkuvasta sateesta kärsivä pimeä megalopolis, Los Angeles, jota megakorporaatiot hallitsevat (näyttävästi esillä olevat Coca-Cola -mainokset ovat joko tiukkaa ironiaa tai varhaisen tuotesijoittelun helmi). Päällisin puolin juoni punoutuu jahdin ympärille, jossa yritetään päästää päivältä turhan oma-aloitteiseksi heittäytyneitä biomekaanisia ihmisen kaltaisia replikantteja. Tätä kautta esitetään ne Isot Teemat: ihmisyyden määrittely ja kuoleman vääjäämättömyys. Elokuvan vainoharhainen tunnelma kumpuaa luonnollisesti Philip K. Dickin alkuperäistekstistä.
Uudelleen masteroidun version maisemat ja efektit näyttävät myös vuonna 2012 terävältä ja toimivalta silmäkarkilta. Tuntuukin uskomattomalta, että näin vanhan elokuvan tehosteet toimivat edelleen, 80-lukulaisia ATK-visioita lukuun ottamatta – joskin uskottavuutta löytyy silti enemmän kuin keskimääräisestä CSI: New Yorkin episodista. Silmille vyöryvän muovisen 3D-hötön sijaan liikutaan tummissa tunnelmissa ja tämä onkin oikein toteutettuna immersiivinen tehokeino. Valitettavasti useimmat nykypäivän elokuvaajat tuntuvat unohtaneen tämän opin renderöintifarmiensa nurkkiin. Synkän tulevaisuustunnelmoinnin keskeisenä elementtinä toimii myös Vangeliksen ääniraita.
On aivan yhdentekevää mitä Harrison Ford on tehnyt tämän ja Star Warsin ohella – hän on edelleen yksi näyttelijäsuosikeistani. Blade Runnerin näyttelijäntyö on myös muilta osin loistavaa ja jopa ”b-tähdet” Rutger Hauer ja Daryl Hannah vetävät pisteet kotiin. Ohjaajan pallilla on häärinyt itse Ridley Scott, joten tällä voi olla vaikutusta asiaan. Katso oheinen, noir-henkinen, alkuperäinen traileri kuitenkin varauksin.
Enemmät analyysit sikseen: katso elokuva ja nauti siitä niin filosofisella tasolla kuin uskallat. Toimintaa on luvassa joka tapauksessa.