Vielä toissapäivänä ritirimpsu LR1130 ei olisi sanonut minulle mitään. Nyt tiedän, että kyseessä on nappipariston mallimerkintä ja lapsosemme soiva kirja syö niitä kolme kappaletta kerrallaan. Kitara soi tätä nykyä hyvin alavireisesti ja huilu luikahtaa vaatimattoman lyhyeen, eli olisi aika vaihtaa paristopatteristo viihtymisen takaamiseksi.
Koska Verkkokauppa.com on lähellä, suuntasin tietenkin ensimmäisenä sinne. Kuuluuhan laitoksen valikoimaan “yli 50 000” eri tuotetta. Mutta ei. Hyllypaikka ammotti tyhjyyttään, vaikka digitaalinen hintalappu kertoi varastosaldoksi kuusi kappaletta. Kolmen myyjän yhteispelillä onnistui kahden pariston paikantaminen varastoon, loput olivat teillä tietämättömillä. Ei käy, tarvitsin ehdottomasti kolme. Kiitin hyvästä palvelusta ja siirryin seuraaville kaupoille.
Tyhjä arpa odotti myös Kodin Ykkösen Top Tenissä ja Citymarketin elektroniikkaosastolla. Anttilan myyjä valisti, että paristovarastot eivät suinkaan täydenny pitkin vuotta. Aina joulun tienoilla tulee kontillinen, koska jouluna myytävät lelut tarvitsevat niitä.
Olisitko arvannut, että nappiparisto on kausituote?
Mutta onhan kyse nykyihmisen perustarvikkeesta. Vähän kuin… peruna. Niitä saa ympäri vuoden, vaikka pellot eivät viheriöi samaa tahtia. Tietenkin jokin pätevistä verkkokaupoista niitä myy, tyhmähän minä olin, kun yritin ostaa “kivijalasta”. Googlaus johtikin minut eBayhin, Walmartiin, Amazonille ja paristovalmistajien omille sivuille. Eikö kukaan Suomessa ole tajunnut mikä piilevä business tässä saattaisi olla kyseessä? Nyt oli valmiutta maksaa paristoista jo vähän ekstraakin.
Lopulta löysin pätevältä vaikuttavan Isoon-Britanniaan rekisteröidyn yrityksen suomenkieliset sivut ja hyvältä vaikuttavan hinnan yhdistettynä ilmaisiin toimituskuluihin. Mutta haasteet jatkuivat – kassalla en voinutkaan suorittaa ostosta loppuun, koska minimitilaus oli 12 euroa.
Arvatkaa kyllästyinkö ja tilasinko ohimennen myös muistitikun, jotta tilaus onnistuisi. Näin tapahtui.
#nappiparistogate