Kun harvoin pääsee syömään hienosti ulos, niin siitä kannattaa raportoida. Lauantai-illan kohteena oli Ravintola Lusikka, uusi tulokas Helsingin ravintolaskenessä. Koska Henri Alenin Muru oli täynnä, oli Lusikka erinomainen plan B.
Ravintola tarjosi todella maittavan maistelumenun, lusikoitavaa ja leikattavaa: kasviksia, poroa, siikaa… Ravintolan tulisikin lanseerata lusikka-asento markkinoinnissaan uusiksi: nojaa taaksepäin ja nauti siitä mitä eteesi kannetaan. En tiedä kuvittelinko, mutta loppuannoksia kohti verbaaliset kuvailut hieman typistyivät – mikä ei sinällään kyllä haitannut, kuuden ruokalajin kokonaisuus kun vaatii jo hieman kärsivällisyyttä.
Pientä miinusta täytyy antaa nihkeilystä viinimenun puolittamista koskien. Muissa ravintoloissa asioista ei ole tarvinnut neuvotella, vaan viini on liruteltu kiltisti kahteen lasiin. Mutta sujuihan se lopulta täälläkin. Kumpikaan ruokailija ei halunnut tintata kuutta lasia viiniä, mutta halusi kuitenkin päästä viinipaketin täydentämään makuelämykseen kiinni. Viinipaketin myötä päästiin todellakin puhumaan kokonaisuudesta – Näitä eväitä ei oltu yhdistelty tuurilla.
Toinen kupru palvelukokemukseen tuli vessakäynnin yhteydessä. Teema on teema, mutta mitä hemmettiä: lusikka indikoi sekä miestenvessaa että naistenvessaa. Pystyssä oleva lusikka vs. alaspäin osoittava lusikka – kumpi on mielestänne miestenvessa? Mielestäni pystypäin oleva lusikka, mutta väärinpä päättelin. Sain kuitenkin pisuasiat hoidettua naisille varatussa eriössä tampooniroskista tuijotellen.
Plussaa Lusikka sen sijaan saa musiikista, joka oli Stingin ja Eros Ramazzottin sijaan ehtaa rokkia, tyyliin Wolfmother. Odotin ja odotin, mutta Soundgardenin Spoonman jäi uupumaan illasta. Lisätkää soittolistalle! Seuraava käyntikerta saa kuitenkin odottaa tovin, sillä se Muru on edelleen todo-listalla.