Gubbenheim-kahvilaketjun pääjohtaja Richard Strong-Aroma ja varajohtaja Ari Wiseguy ovat viettäneet pari tiivistä päivää Suomessa tapaamassa päättäjiä – ministereitä ja Helsingin kaupungin johtoa. Tarkoituksena on tunnustella maaperää ja pohjustaa ehdotusta Gubbenheimin kahvilan perustamisesta Helsinkiin.
Arviot rakentamiskustannuksista ovat 130–140 miljoonaa, eivätkä kahvilanpitäjien omat rahat millään riitä. Liiketoimintasuunnitelmassakin on vielä hiomista, Suomessa kun ei makseta edes tippiä. Lisenssimaksut ovat nekin oma lukunsa.
Kahvilan sijoituspaikkaa, budjettia ja kustannusten jakautumista koskevat yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa ja päättäjien saaminen hankkeen taakse ei ole helppoa. Gubbenheimin edustajat haluavat kuitenkin vakuuttaa kahvia juovan Suomen valtiojohdon ja Helsingin herrat hankkeensa tärkeydestä: ”Haluamme ihmisten ymmärtävän, että kyse ei ole menoerästä vaan investoinnista.”
Kävijämääräarvioitakin Strong-Aroma haluaa tarkastaa ylöspäin arvioidusta puolesta miljoonasta: ”Olemme entistä luottavaisempia sen suhteen, että ihmiset tulisivat tällaiseen kahvilaan, vaikka ABC:lle eivät välttämättä.” Eilen kahvikassan päällä istuva ministeri Paavo Ärhinmäki ilmoitti kuitenkin Gubbenheimin edustajille, että tervetuloa tänne vaan, jos itse maksatte.
Julkista rahoitusta voidaan arvostelijoiden mukaan pohtia vasta sitten, kun mesenaattien nimet ja rahat lyödään tiskiin. Yksityiset kahvilaharrastajat sanovat voivansa sitoutua vasta, kun he tietävät, että myös julkista rahaa on luvassa.
Strong-Aroma maalailee Gubbenheim-Helsingistä Suomen 2000-luvun symbolia: ”Tämä ei ole vain taloudellinen sijoitus, vaan se on todistus seuraavalle lattesukupolvelle, että uskomme yhdessä valoisaan tulevaisuuteen.” Hän vertaa hanketta ”esi-isienne antamaan Esson-baariin”.
Jos Guggenheim-projekti kaikesta huolimatta alkaa rullaamaan, se tarkoittaa, että rahalla tai muilla eduilla on voideltu riittävästi rattaita.