Kaivosyhtiö Talvivaara on päästellyt muutaman olemassaolovuotensa aikana saasteitaan melko holtittomasti pitkin Kainuuta ja näyttää jatkavan samaa rataa, vaikka näennäistä petrausta päästöjen vähentämisessä onkin pakon edessä tapahtunut.
Ympäristöministeri penää jatkuvasti tiukempaa seulaa ja lähialueen asukkaat esittävät vastalauseitaan. Talvivaara onkin painostuksen jälkeen vähentänyt jonkin verran päästöjään ja ministeri Niinistön mukaan pakkokeinoihin ei ole tällä haavaa tarvetta.
Mutta, iso mutta, HS:ssa 1.5.2012 julkaistua Martti Vetelin yleisönosastokirjoitusta lainaten: ”Päästöjen vähentymisen voi ilmaista myös seuraavasti: Sulfaatin määrä purkuvedessä oli vuosi sitten 150-kertainen ympäristöluvan mukaiseen arvoon verrattuna, ja nykyisin se on 41-kertainen. — Vuosi sitten sulfaattipäästö oli 89 tonnia päivässä ja nykyisin se on 25 tonnia päivässä. Ympäristöluvan mukainen määrä on 0,6 tonnia päivässä.”
Kuvitellaanpa nyt tilanne, jossa kuvitteellinen henkilö Pekka on yhteiskuntaan sopeutumaton ja murhaa 89 ihmistä päivässä. Viranomaistaho sanoo, että ei kyllä saisi ja Pekka lupaa vähentää. Nykyisin Pekka murhaa enää 25 ihmistä päivässä ja viranomainen taputtaa käsiään. Mahtava prosentuaalinen lasku – ei tarvetta pakkokeinoille!