Täydellinen pasta on kaunis asia. Harmi kyllä sitä saa aniharvoin. Helsingin ravintoloissakin hyvän pastan löytäminen alkaa nykyään olla harvinaista. Yleensä eteen lötkähtää ylikypsää, yliöljyistä tai kastikkeista ja maultaan tasapaksua tavaraa. Anteeksi, mutta näin kyllä oikeasti on.
Pastan salaisuus on yksinkertaisuudessa, jos siihen tunkee vuohenjuusto-jättikatkarapu-sahrami-itähindustanialainenvompatti-kastikkeen niin voi olla varma että lopputulos muistuttaa enemmän pataa kuin pastaa.
Pariin poikkeukseen olen törmännyt, jopa lounasannoksessa. Oikeasti hampaissa tuntuva, yksinkertaisella arrabiata kastikkeella varustettu penne on upea kokemus. Ja Arrabiata on kastike sieltä yksinkertaisemmast päästä. Less is more niin kuin kliseekin sanoo.
Toinen valtaapitävistä kauppaketjuista päätti (ilmeisesti) tehdä karhunpalveluksen viattomalle kotikokille. De Ceccon spagetti on nimittäin poistunut nyt valikoimista. Kuulostaa nipottamiselta, mutta tuo spagetti kun sattui olemaan ainoa tarjottu joka oli tehty oikein eli hitaasti pronssisuuttimien läpi. Ero on siinä, että pastan pinnasta tulee mattapintainen ja hieman epätasainen jolloin kastike kiinnittyy pastaan paljon paremmin kuin kiiltäväpintaiseen. Eron huomaa.
Nyt De Ceccon spagettia saa vain Stockmannilla, joskin hinta on hieman eri luokkaa kuin aiemmin mainitussa kauppaketjussa. Ja suluissa oleva ilmeisesti johtuu siitä, etten ole kyseistä spagettia löytänyt kahdesta ketjun kaupasta, eikä ketju ole vieläkään vastannut kyselyyni.