Sorruin tänään superfood-hippien ruokaan vaikka vaihtoehtona oli lihapullia tagliatellen kera – söin elämäni ensimmäistä kertaa kvinoaa.
Koverrettu kesäkurpitsa oli täytetty tällä ravintorikkaalla punajuuren ja pinaatin sukulaiskasvilla ja kuorrutettu rasvaisen rapealla juustokerroksella. Kvinoasta saatava lopputuote muistuttaa sukulaissuhteistaan huolimatta kuitenkin ohraa. Maku oli maittava, mutta toisaalta myös ohut pahvi saattaisi maistua hyvältä saman käsittelyn jälkeen.
Superfoodin yksi keskeisistä kuluttajakriteereistä lienee se, että jo muinaiset kansat viljelivät kyseistä elintarviketta. Näin on laita myös kvinoan ja inkojen mahtikansan kanssa. Kvinoa oli inkojen tärkein viljelykasvi, jota viljeltiin sujuvasti aina 1500-luvun eurooppalaisinvaasioon saakka.
Wikipedian tietojen mukaan Peru ja Bolivia ovat nykyisin ansioituneimpia valtioita kasvin tuotannossa, joten kovin ekologista se ei suomalaisesta näkökulmasta kuitenkaan ole kuljetusrasitteet huomioiden.
Ravintoloitsijan mukaan tämä kasvi pärjää karuissakin olosuhteissa, joten ehkä siinä on tulevaisuuden viljelykasvimme. Vaikka kyseessä on toistaiseksi tuontitavara, voi se ilmastonmuutoksen myötä olla myös omaa maalaismaisemaamme värittävää kasvustoa maissin ohella. Menestyväthän myös inkojen eläimet, kuten esimerkiksi laama, nykyisin sekä farmeilla että mainoskampanjoissa.