Kollegani twiittasi taannoin osuvan sitaatin: Strategia on sarja menestyksen kannalta olennaisia valintoja. Yksi parhaita kiteytyksiä, joita olen aiheesta kuullut.
Lasautus toi mieleeni myös Marco Mäkisen blogauksen muutamien vuosien takaa. Juttu on jo valitettavasti hävinnyt internetin syövereihin, mutta onneksi minulla oli vielä printtiversio(!) sattumoisin tallella, niin voin tarjoilla pääkohdat uusintana.
Onko ihan pakko valita?
Strategiaprosessi on usein pitkä ja salamyhkäinen ja strategioita tuotetaan varmuuden varalta useammalla sektorilla, osin ehkä päällekkäisiäkin. Strategiakartasta voi yrittää hahmottaa hähmäiseksi käyvää tilannetta. Seuraavaksi kaikki tämä pitäisi saada käytäntöön, mutta jostain syystä strategiat eivät tunnu jalkautuvan. Toisaalta horisontissa häämöttää useimmiten jo uusi strategiakierros.
Mäkisen mukaan muutosvastarintaa harjoittavat työntekijät eivät kuitenkaan ole välttämättä syypää epäonnistumiseen. Paljon yleisempää on, että strategia on jätetty puolitiehen: Kiteytyksen sijaan tarjolla on löysä kompromissi, josta ei pysty tulkitsemaan mitä se tarkkaan ottaen käytännössä tarkoittaa.
Työ jää kesken tärkeässä vaiheessa, jossa pitäisi tehdä tiukkoja valintoja. Ei uskalleta sanoa, että ei, emme tee enää ollenkaan tuota menneisyyden kannattamatonta hommaa, vaan keskitymme näihin tulevaisuuden kasvualoihin. Tai että yrityksen tuotteet ovat juuri tällä valitulla tavalla asiakkaille kaikkein parhaita.
Hyvä strategia on selkeä ja siitä ilmenee, mitä yritys tekee ja mitä se EI tee. Parhaat valitsevat sen missä haluavat olla ylivoimaisia, kaikessa ei tarvitse olla todella hyvä. Mäkisen mukaan onkin moneen kertaan osoitettu, että riittää, jos on valinnut sen 5 % missä on parempi. Loput 95 % voi olla keskinkertaista.