Raspberry Pi ei ole mikään vadelmajälkkäri, vaan brittiläinen tietokone – joka on käytännössä piirilevy ilman koteloa. Jos tämä on erikoista, niin hauskaa on laitteen hinta, mallista riippuen 25 tai 35 dollaria. Kone on myös erittäin näppärän kokoinen, 85.60mm x 53.98mm kanttiinsa ja 45 gramman painoinen.
Tehoja koneessa on hyvän älypuhelimen verran ja muistia 256 megatavua. HD-videota HDMI-liitännälle toimittaa oma piirinsä ja massamuistina toimii näppärästi SD-kortti. Myös USB-liitäntä ja LAN löytyvät (kalliimmasta mallista), eli modernit PC-lisälaitteet saa tökättyä hyvin kiinni ja verkon tulille. Käyttöjärjestelmän saralla pääsee virittelemään Linuxia, jonka distroissa sinällään on kyllä valinnanvaraa.
Jokin Raspberry Pi:ssä kiehtoo, vaikka tässä taloudessa ei ole varsinaisesti tietokonepula. Mutta mitä tekisin jos saisin hankittua itselleni tällaisen? Ehkä paketoisin sen kananmunakoteloon, pitäisin sitä ekologisena jukeboxina ja tekisin vaikutuksen vieraisiin. Ilmankiertokin toimisi ja johdoille olisi valmiiksi reikiä kyljessä.
Varsin monet lienevät keksineet laitteelle jotain fiksumpaakin käyttöä, koska 10 000 laitteen ensierä meni loppuun suoralta kädeltä. Keväällä Raspberry Pi:n itselleen tilannut tuttavani odottelee yhä omaansa. Maailmalla esim. koulujen ja tietokonekerhojen opettajat ovat olleet valveutuneita ja hommanneet laitteita opetusmielessä, Raspberry Pi:n tuottaneen säätiön tavoitteiden mukaisesti. Pienen kokonsa takia myös erilaiset modaajat ja virittelijät ovat löytäneet laitteen mahdollisuudet – se on todistetusti valjastettu kontrolloimaan mm. taideinstallaatioita.
Ja kyllähän tästä saisi esimerkiksi helposti personoitavan medianäyttökoneen vaikkapa museotiloihin, halvalla. Täytyykin ehdottaa Kiasman näyttelymestareille pientä kokeilua.
Raspberry Pi Foundationin kotisivut »
Raspberry Pi Wikipedia-artikkeli »