Pitkän (3vko!) loman jälkeen paluu arkeen tuntuu kovalta. Ainakin ruuan suhteen. Lomalla tuli totuttua nauttimaan hyviä tai ainakin kohtuullisia ateroita muiden kokkaamina ja pöytiin tarjoamina. No onneksi kokkaaminen on loppujen lopuksi niin hauskaa että on sitä jo osannut kaivatakin.
Loman aluksi kokemukset karttuivat Sloveniasta ja sen ravintoloista. Varsinaisesti slovenialaista ruokaa en tullut maistaneeksi (shame on me?), jollei maalaismakkaraa hapankaalilla oteta lukuun. Ruoka oli kuitenkin ympäri maata hyvää ja palvelu yhtä poikkeusta lukuunottamatta hyvää tai erinomaista. Viimeisen varsinaisen kalaravintolan pasta oli erinomaista, mutta se palvelu… ensimmäinen kerta minulle kun tilaamani espresso jää kokonaan saamatta. Maassa näkyi paljon kansainvälisiä vaikutuksia, perinneruokien ollessa yhdistelmä ympärillä olevien alueiden (Itävalta, Italia, Kroatia ja Unkari) valikoimasta.
Oluiden ja viinien kanssa oli sitten toinen juttu. Oli todella harvinaista törmätä ravintolassa ulkomaalaiseen olueen, tarjolla oli yleensä vain paikallisia Laško ja Union -merkkejä. Unionista myös Raddler – painos joka oli ykkösoluen (2.5%) vahvuista limun/mehun ja oluen sekoitusta, makuina mm. greippi, verigreippi ja sitruuna.
Ravintoloista ainakin Ljubljanan Pizzeria Ljubljanski dvor (Dvorni Trg 1) aivan joen rannassa oli loistava. Pizzat juuri sellaisia kuin niiden pitäisi muuallakin olla. Ainoa ongelma oli valikoiman laajuus joka ajoi välillä ottamaan melko mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Cafe Romeo (Stari Trg 6) tarjoili lähinnä sormiruokaa ja meksikolaista fuusiota, pelottava combo mutta ihan maukas kokonaisuus kun vielä hinnatkin olivat halvat. Ja paikka jälleen joenrannassa. Tripadvisorissa hehkutettu Julija (9 Stari Trg) oli pienoinen pettymys, mutta ehkä juuri hehkutuksen takia. Ruoka sinänsä oli ok, mutta ei mielestämme kovin erikoista. Saattaa tosiaan johtua ennakkoasenteesta.
Loman lopuksi vierailimme rakkaassa länsinaapurissamme Ruotsissa. Hatun noston arvoinen suoritus ruuassa oli Silja-Linen kalaruokaravintola. Perillä Ruotsissa yritimme kovasti päästä käymään kahdessa meille suositellussa ravintolassa, joista ensimmäinen vaikutti hieman liian fiiniltä meidän ja 4 vuotiaan poikamme seurueelle ja toinen (Folkbaren) oli ”yllättäen” kiinni. Päädyimme syömään kohtuullisen hyvässä Söderkiesen -ravintolassa (S:t Paulsg. 22 D) jossa ainakin paikallinen Beefsteak oli suussasulavaa.
Matkojen välissä ruokavalio koostui lähinnä porsaasta sen kaikissa, jaloissa, muodoissa. Grilli on myös tullut kokkausvälineenä tutuksi, joten kotona on taas palautettava mieleen paistinpannun salat.