Käänteislotto ja muita ylittämättömiä yksinkertaisuuksia

Kuva: Susanne Nilsson / Flickr (CC BY-SA 2.0)
Kuva: Susanne Nilsson / Flickr (CC BY-SA 2.0)

Käänteiskaupungissa lottoaminen toimii vastakkaisella logiikalla, kuin meillä Oikokaupungissa.

Käänteiskaupungissa onnea koetellaan Menoraapaisu-arvoilla, jollaisen ottajalle maksetaan aina euro. Kolmella arvalla voi tienata vaikkapa kahvirahat, ellei sitten satu ”voittamaan”, jolloin joutuukin maksamaan. Käänteiskaupungin asukkaat pelaavat voittaakseen, mutta pelaamisen jännitys syntyy riskin ottamisesta. Todellinen pelaaja voi katsoa voittojaan ja sanoa: ”Minä uskalsin!”

Käänteiskaupungissa on siis hyvin pieni mahdollisuus hävitä omaisuutensa, mutta ylivoimaisesti suurimmalla osalla arvoista tienaa varman euron. Oikokaupungissa taas on pieni mahdollisuus saada kunnollinen onnenpotku, mutta ylivoimaisesti suurin osa lottolipukkeista on hyödyttömiä. Ja koska todennäköisyys kahteen peräkkäiseen osumaan on todella pieni, voi Käänteiskaupungin asukas paikata tappioitaan tietenkin lisäarpoja hankkimalla.

Kumpi onkaan siis parempi: euron maksu lähes täydellisestä varmuudesta, ettei voita, vaiko se, että saa euron liki täydellisestä varmuudesta, ettei häviä? Miten on Veikkaus, milloin R-kioskilta saa Menoraapaisu-arpoja?

Käänteislotto ja muita aivot nyrjäyttäviä ajatusleikkejä löytyy Roberto Casatin ja Achille C. Varzin kirjasta Ylittämättömiä yksinkertaisuuksia. Suosittelen!