Tämän vuoden MuseumNext pidettiin Genevessä 19.-21.4. Konferenssissa luotiin jälleen katsaus museoiden olevaisuuteen ja digitaaliseen tulevaisuuteen.
Verkkoviestinnän ja digiprojektien painoarvo on ollut perinteisesti vahva, mutta tänä vuonna aiheskaalaa oli laajennettu mm. johtamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden suuntaan. Museonörttien kokoontumisajojen henki oli kuitenkin ennallaan.
@ExplainHashtag #MuseumNext is where geeks, storytellers, innovators and techies meet to share tools for the future of museums
— Shailoh Phillips (@shylo) April 20, 2015
Omassa konferenssiohjelmassani pinnalla olivat erityisesti tarinallisuus ja tunteet, avoimuus sekä erilaiset suunnittelumallit. Oli myös hauskaa kuulla esimerkkitapauksia, joissa museo on uskaltanut rohkeasti valita linjansa ja yleisönsä. Tämä helpottaa kaikkien osapuolten olemista ja museoiden yleensä tiukat resurssit suuntautuvat sinne minne pitääkin. Selkeä linjaaminen mahdollistaa myös käyttäjäkokemuksen virittämisen huippuunsa.
Tarinallisuus ja tunteet
Museokokemuksen suunnittelu tavanomaista esillepanoa pidemmälle tulee tarpeeseen, sillä pelkkä asioiden akateeminen esittely ei enää riitä.
Museums shouldn’t compete with museums; they should compete with IKEA and the beach. #MuseumNext http://t.co/UrEPd5JCzl — Jasper Visser (@jaspervisser) April 20, 2015
Tarinoita voidaan suunnitella erilaisten, jo hyväksi havaittujen, mallien avustuksella. Oppia voidaan ottaa vaikkapa Hollywoodista, jossa eeppisen kerronnan lisäksi osataan paketoida ja jakaa elämyksiä myös pienempinä annoksina. Digitaalisuus ja vuorovaikutus mahdollistavat kohdennettavissa olevan toimintaympäristön museokävijöiden tunnetilojen herättelyyn.
Tarinat ja tunteet eivät kuitenkaan synny itsestään. Christian Lachel linjasikin museoammattilaisista koostuneelle yleisölle: ”Most museum stuff IS NOT stories.”
Myös Kiasmassa on tartuttu trendiin uuden Kiasma-tunteella -sovelluksen myötä.
Avoimuus
Avoimuudella on monta esiintymismuotoa ja tulkintojakin riittävästi. Konkreettisena esimerkkinä esittäytyi Southbank Centre, jonka edustajat kertoivat avoimuuden hengessä tehdystä verkkosivustouudistuksestaan. Projekti toteutettiin varsin poikkeavalla tavalla projektitiloja myöten: kehittäjätiimi pistettiin työskentelemään kymmeneksi viikoksi lasikonttiin yleisön keskelle.
Yleisön rooli ei rajoittunut pelkkään katseluun, vaan heiltä kerättiin prosessin ajan aktiivisesti palautetta ja ideoita. Myös lopputulos noudattaa avoimuuden periaatteita erittäin käytännöllisellä tavalla, sillä kehitystyön tulokset ovat muidenkin ladattavissa ja edelleen hyödynnettävissä.
Suunnittelumallit
Suunnittelun pitäisi lähteä liikkeelle aina laajasta perspektiivistä, jossa huomioidaan museokokemus kokonaisuudessaan. Esimerkiksi kävijäpolkua mietittäessä tulisi pohtia ja suunnitella mitä tapahtuu ennen konkreettista kontaktia, mitä tapahtuu kun asiakas ja museo kohtaavat ja kuinka varmistetaan jatkumo myös kaiken tämän jälkeen.
Erityisesti mieleen jäi Martijn Van Heidenin esittelemä metaforapohjainen suunnittelumalli.
Kävijäkokemuksen kuvaus oli mapattu esityksessä autokaupan maailmaan, jossa prosessi alkaa tarjonnan tutkailulla. Seuraavaksi syvennytään ja kokeillaan eli suoritetaan koeajo. Kokoelmat karttuvat ostamalla ja jakaminenkin on mahdollista, jos joku nyt oikeasti haluaisi antaa autoaan muiden käyttöön. Aivan täydellisenä autokauppametaforaa ei voi ehkä pitää, sillä digitaalinen keräily ja jakaminen on kuitenkin hieman kevyemmin toteutettavissa!
Ps. Jos jostakin pitää valittaa, niin konferenssipaikan langattoman verkon Twitter-keskustelua haittaavista yhteysongelmista. Kaikki ei ole edes rikkaassa Sveitsissä täydellistä.