Janne Heinonen - WEBSUUNNITTELUA ARKKITEHTUURIMALLIEN MUKAAN
Arkkitehtuurin teemalliset teoriat vuosisatojen ajalta ovat pienellä sorvauksella sovitettavissa webdesignin lyhyempään ja pikaisempaan evoluutioon. Nettisivujen suunnittelija voi omaksua hienoja periaatteita jo antiikkisimmistakin arkkitehtuuridokumenteista, joissa mainitaan muun muassa käytännöllisyys ja miellyttävyys. Useat tuoreemmatkin arkkitehtuurin aikakaudet ja tyylisuunnat tarjoavat varsin mukavasti vertailupintaa visuaalisesti painottuneeseen websuunnitteluun.
Keskiaika
Keskiajalla luostarilaitos oli rakennuttajana varsin keskeinen.
Tuon ajan rakentamisohjeistukset olivat yleensä mallia: "tehdään vanhan
mallin mukaan." Kun siis seuraavan kerran ehdotat sivut tehtäväksi
edellä mainitulla tavalla, edustat suunnittelun keskiaikaa.
Yleensä insinöörimäinen lähestymistapa on kuitenkin designin
puolesta keskiaikaista skolastikkojen tyyliin: "Makuasioista ja
väreistä ei kannata keskustella"
(lat. de gustibus et coloribus non disputandum).
Klassinen muoto-oppi ja renessanssi
Renessanssin aikoihin pantiin eniten painoa rakennusten pintakoristeluun, joka olikin noihin aikoihin arkkitehtien tavanomainen tehtävä. Näin ovat toimineet myös www-suunnittelijat jo pitkään, yleensä ylemmältä taholta saapuneen ukaasin jälkeen, jossa vaaditaan sivuille "jotain kivaa". Pintakoristeluun joudutaan usein myös vanhoja sivustoja uudistettaessa. Siinä missä lukuisia myöhäiskeskiajan vaatimattomia kirkkoja ja asuintaloja oli modernisoitava siten, että edes niiden ulkopuoli saataisiin edustavaan asuun, tehdään nykyisin myös vanhoille verkkosivuille usein toimenpiteitä vastaavalla tavalla ja samoista lähtökohdista.
Konstruktioteoria
Nykyarkkitehtuurissa konstruktioteorian vaikutus näkyy selvimmin suurimmissa rakennuksissa, kuten monissa urheilu- ja näyttelyhalleissa sekä silloissa - Niissä lujuusoppi on usein muodon perustana. Näistä lähtökohdista tämä teoria ei siis webdesignin näkökulmasta hirveästi pysty tarjoamaan. Websuunnittelussa lujuusopin vastine voidaan tosin löytää taustalla pyörivästä ohjelmistosta ja isosta kasasta rautaa - eli kestääkö järjestelmä käyttäjien massan ja onko toiminnallisuus kunnossa käyttäjäpiikkienkin aikaan. Tässä kohden mennäänkin jo reilusti pintaa syvemmälle, ja moni uusmediamies nostaa kädet pystyyn ja päästää insinöörit suosiolla valloilleen.
Funktionalismi
Funktionalismissa rakennuksen funktio saneli lähtökohdat ja itse asiassa loputkin vaiheet. Huomioon otettiin vain määritellyt fyysiset vaatimukset, etenkin mitoitus. Käyttäjien psyykkinen puoli unohdettiin ja myös "kauneus" määriteltiin funktion pohjalta, esimerkiksi siten että se on sama kuin hyvä käytettävyys tai korkea valmistuksen laatu. Tämän teorian verkkovastinetta pohtiessa mieleen nousee väkisinkin erään Jakob Nielsen nimisen herran johtama käytettävyyskoulukunta. Kaikenlainen "koristelu" on siis ikävä synti ja osoittaa huonoa makua! Suomen oma guru Alvar Aalto on myös huomioinut pelkistetyn funktionalismin puutteet lausumalla: "Tekninen funktionalismi on oikeassa vain jos se laajennetaan käsittämään myös psykofyysistä aluetta."
Järjestelmärakentaminen esivalmisteisista osista
Otetaan joukko nykyaikaisia nettisivuja ja ajatellaan hetki, niin helposti sivujen rivistö alkaa muistuttamaan elementtitalojen rypästä tylsyydessään ja samankaltaisuudessaan. Tämän koulukunnan johtoajatuksena kun on taloudellisen tuottamisen nimissä saada mahdollisimman vähän vaihtelua valmistettaviin tuotteisiin. Rakennuksetkin suunnitellaan niin, että ne voidaan mahdollisimman pitkälle koota samanlaisista elementeistä, tai ainakin elementtien pitäisi olla vakiomittaisia ja niiden vaihtelu sellaista ettei siitä tule tuotannossa ongelmia. Tuotantotaloissa tämä malli on otettu kovassa kilpailutilanteessa vastaan avosylin, toisinaan liiankin sumeilematta. Kaikki komponentit grafiikoita myöten löytyvät joillain nettifirmoilla valmiista noutopöydästä - valitse vain omasi (ja toivo ettei kilpailijasi valinnut samoin).
Postmodernismi ja dekonstruktio
Lopulta postmodernismi ja dekonstruktio tulivat paikalle pelastamaan maailman liian yksinkertaiselta laatikkoarkkitehtuurilta, mutta taaskaan ei vältytty yliampuvilta toteutuksilta. Tässä on siis jälleen yksi esimerkki tekemisen lajista, jossa tuotetta ei välttämättä tehdäkään enää käyttäjille vaan kriitikoille ja toisille "taiteilijoille". Tällainen toiminta on hyvin tavallinen tapaus myös nettisuunnittelijoiden kesken ja tilannetta voi halutessaan mennä tarkkailemaan useammallekin verkon foorumille. Parhaimmillaan postmodernin vanhoista kaavoista murtautuminen ja ristiriitaisuuksia pelkäämätön asenne tuovat kuitenkin tarvittavia uusia tuulahduksia, mikä on sopivina annoksina hyvinkin suositeltavaa.
Erilaisista suunnitteluperiaatteista jauhaminen onkin hyvä lopettaa amerikkalaisen postmodernisti Robert Venturin mielestäni varsin osuvaan lausahdukseen: "Mestarin tuntee siitä, että hän osaa rikkoa sääntöjä."
Lähdeaineisto:
Pentti Routio: Tuote ja tieto, Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki.
URL: http://www2.uiah.fi/projects/metodi/