Jobsin kirja

Steve Jobsin elämäkerta sisältää sivuja aivan liian paljon, mutta palkitsee loppusivujen viisaudellaan.

Steve Jobsin elämäkerta sisältää sivuja aivan liian paljon, lähdeluetteloa ja muuta loppusälää lukuunottamatta peräti 602. Vitsi olisi tullut jo vähemmälläkin selväksi, siis se että kyseessä oli paitsi obsessiivisesti näkemystään ajava omalaatuinen nero, myös muita manipuloiva täysverinen mulkvisti.

Olin heittämässä heikosti editoitua kirjaa makkeliin jo puolessavälissä, mutta onneksi taistelin loppuun saakka. Palkinto odotti sivulla 601:

Mikä minua ajoi? Uskon, että luovat ihmiset haluavat osoittaa arvostusta siitä, että pystyvät hyödyntämään edeltäjiemme tekemää työtä. En keksinyt kieltä tai matematiikkaa, joita kuitenkin koko ajan hyödynnän. Teen vain hyvin pienen osan syömästäni ruuasta enkä lainkaan käyttämiäni vaatteita. Kaikki mitä teen, riipppuu muista lajiemme yksilöistä ja niistä hartioista, joiden varassa me seisomme. Ja monet meistä haluavat antaa lajillemme jotakin takaisin ja lisätä jotakin siihen jatkuvaan virtaan. Me yritämme hyödyntää niitä lahjoja, joita meille on suotu, osoittaaksemme syviä tunteitamme, näyttääksemme arvostustamme meitä edeltäneiden sukupolvien työtä kohtaan ja lisätäksemme tähän suureen virtaan oman panoksemme. Se minua on ajanut.

Suuri jatkuva virta. Oma panos. Amen.

Nyt mietin enää, olisiko Steve päässyt toteuttamaan itseään yhtään vähemmällä muiden kiusaamisella. Enkä tarkoita hallitusvääntöjä tai tiukkoja yritysjärjestelyitä, vaan suunnittelijoiden ja perheenjäsenten saamaa kohtelua.

Ps. Omistan useita Applen laitteita, vaikka tämä onkin kirjoitettu Windows-peeceellä. Stevelle riittää siis puoli kierrosta pyörimistä haudassaan.

Kuva: Flickr/Matt Gibson (CC BY 2.0)