Kesällä löytyi hieman aikaa myös liikunnallisille harrastuksille. Ohjelmassa oli uusia lajilöytöjä ja vanhan kertausta.
Eniten sytytti boulderointi. Kiipeily on kivaa, mutta vielä kivempaa se on ilman köysisäätöä. Boulderointi on myös mukavan itsenäinen laji, suorituksen kun voi tehdä ilman varmistajaa. Toisaalta se tarjoaa hyvät puitteet rupatteluun palautumisjaksojen aikana. Hikiset vuokrakengät vaihtuivat parin kerran jälkeen omiin.
Helpottaakseni pieniä oikean jalan kireysvaivoja kokeilin paljasjalkakenkäilyä, jota aiemmin pidin luonnonlapsien ja ultrajuoksijoiden harrastuksena. Hankin hassun näköiset popot Partioaitasta, enkä tohtinut myöntää erämyyjälle patikoivani lähinnä Kaivopuistossa. Kävely ja satunnainen spurttailu on kuin onkin tehnyt hyvää jalkapohjille.
Uintiakin tuli harrastettua, mutta talviturkki jäi. Kävimme läpi aimo nipun uimahalleja ja kylpylöitä ympäri Suomen ja Tallinnassakin poiketen. Nyt homma jatkuu lapsen kanssa uimakoulussa. Vielähän sen talviturkinkin ehtisi heittää?
Kuva: BLOCKHELDEN/Flickr (CC BY-SA 2.0)