• instagram
  • twitter
Finna 2020 – kulttuurin ja tieteen kehto?

Finna 2020 – kulttuurin ja tieteen kehto?

Kävin juuri kuulemassa Finna-sivuston kuulumisia Finna-päivän seminaarissa Kansallisarkiston komeissa tiloissa. Finna kokoaa yhteen Suomen museoiden, kirjastojen ja arkistojen aineistoja “kaikkien saataville”. Tällä hetkellä palvelun tuotantoversiossa on mukana sata organisaatiota ja ensi vuonna arviolta jo 160. Viitteitä löytyy yli kymmenen miljoonaa.

Ajatus suomalaisesta tieto- ja kulttuuriaineistojen superportaalista on ylevä, muttei mutkaton. Kansalliskirjaston kehittämällä ja ylläpitämällä Finnalla onkin muutamia näkyviä haasteita. Hiljaisesti vuonna 2012 lanseerattua ja asteittain kehitettyä palvelua on moitittu mm. hankalasta käytettävyydestä ja sekavuudesta. Ollakseen suomalaisten kulttuuriaineistojen Google, on sen tunnettuus heikolla tasolla. Finnalla on siis viestinnällinen ongelma. Finnaan aineistojaan luovuttaneessa organisaatiossa työskentelevänä olen nähnyt myös taustalla vaikuttavat tekniset ongelmat.

On ymmärrettävää että sekalainen aineistotietokantojen joukko ei solahda uuteen tietovarastoon ja käyttöliittymään mutkitta. Varsinkin, kun palvelu on kehitetty alkujaan kirjastoalan ehdoilla. Aineistojaan Finnan kautta tarjoavien tahojen tietokannat ja tietojärjestelmät ovat paitsi keskenään erilaisia, usein myös ominaisuuksiltaan poikkeavia suhteessa Finnan vaatimuksiin.

Myös aineistojen käyttöehdoissa ja laadussa on vaihtelua, jonka sovittaminen yhteen ja yhtenäiseen käyttöliittymään on aiheuttanut tuskailua. Palvelun kehittäjät pohtivat eittämättä kuumeisesti, missä määrin organisaatiokohtaista räätälöintiä mahdollistetaan ja kuka sen kustantaa – ja kärsiikö yhtenäinen käyttökokemus.

Seminaarissa nostettiin esiin erityisesti avoimuus ja avoimet aineistot, joiden avulla voidaan maksimoida uudelleenkäytön hyödyt – tai ylipäätään mahdollistetaan uudelleenkäyttö. Avoimesti lisensioitu aineisto kuitenkin hukkuu helposti Finnan syövereihin. Tulevaisuudessa palveluun onkin tulossa hyvältä vaikuttava hakutoiminto, jossa rajaavina kriteereinä käytetään aineiston käyttöoikeuksia.

Finna saavuttaa jalansijaa selaimissa “pakotetun” käytön kautta. Kun esimerkiksi koulutusorganisaatiot kirjastoineen ottavat Finnan käyttöliittymäkseen, tutustuvat opiskelijat palveluun eittämättä satunnaista surffailijaa tarkemmin. Finnan visiona on, että vuonna 2020 90% korkeakoulujen opettajista ja oppilaista tuntee sen. Toisaalta OKM patistelee organisaatioita lisäämään omaa tarjontaansa.

Myös yksittäisille organisaatioille tarjottu mahdollisuus räätälöityyn aloitusnäkymään nostaa tunnettuutta, kun kyseiset tahot markkinoivat omia näkymiään ja aineistojaan. Tunnetuin esimerkki museoalalta on Helsingin kaupunginmuseon kokonaisuus. Ehkäpä pienten siivujen organisaatiovetoinen tuotteistaminen onkin Finnan avain kuluttajamenestykseen.

Pikselia