Törmäsin taannoin mieheen, joka väitti olevansa piinkova ammattilainen ja asiantuntija verkkosivustojen suunnittelussa. Hänellä olisi kyllä näkemystä ja neuvoja. Millä tavoin hän oli sitten mielestään ylivoimaisen asiantuntijuutensa ansainnut? Käymällä läpi ja analysoimalla tuhat verkkosivustoa. Tieteellistä, varmasti. Asiantuntijuutta kehittävää, ehkä, ainakin jos haluaa olla asiantuntija surffailussa.
Epäilen kuitenkin, että valmista lopputulosta katsomalla ei opi kaikkea. Voisin vierailla tuhannessa talossa ja tehdä vähän analyysiä taulukkoon. Silti en tulisi koskaan tuntemaan läpikotaisin niitä reunaehtoja, joiden varjossa kohteet on suunniteltu ja sittemmin rakennettu. Uskokaa tai älkää, myös sivustoprojekteissa on budjetti, byrokratiaa ja teknisiä rajoituksia.
Osaisin toki sanoa, pääseekö taloihin sisälle lastenrattaiden kanssa ja mahtuiko hissiin tai oliko väritys silmiin sattuvaa. “Niin, muistakaa rakentaa kunnon hissi!” Mutta sekin olisi silti vain yksi näkökulma ja yksityiskohta isoon kokonaisuuteen. Sähkötöistä ja betonielementtien kantavuudesta sekä asuinalueen kaavasuunnittelusta olisin jo hiljempaa.
Jos ei ole oikeasti ollut verkkoprojekteissa mukana, vääntänyt bittien, pikseleiden ja organisatoristen haasteiden kanssa, on jäänyt ammatillisesti paljosta paitsi. Homman mekanismi toimii myös toisinpäin – Jos ei ikinä itse analysoi tekemisiään ja vilkuile myös naapuritontille, jää katsanto omaltakin kohdalta kovin kapeaan uraan. Suunnitellaan, laaditaan ja käydään läpi sekä analysoidaan. Kutakin vuorollaan ja tasapuolisesti.
Mutta nyt täytyy katsoa yksi leffa. Tuhannen elokuvan raja ja ura elokuvateollisuuden neuvonantajana tai peräti ohjaajana häämöttää jo näköpiirissä.